Illuusioiden tutkimuskeskus.

torstaina, maaliskuuta 18, 2004

Jumittelin parikymmentä minuutti keskustan sateisella bussipysäkillä eilen. Nuo ovat juuri niitä tilanteita jotka ovat mitä parhaita tupakointiin ja varmasti sen lopetettua niitä hetkiä jolloin kipeimmin kaipaa tuota typerää tapaa. Ei se viehätys ainakaan tähän keuhkojen rahinaan ja loppumattomaan tupakkiyskään liity. Odottaminen ei oikein sovi keskustaan, niitä ei ole rakennettu siten että ihmiset niissä olisivat vaan lähinnä siirtymiseen paikasta toiseen ja hetkellinenkin pysähtyminen on varsin kiusallista. Pian huomaa olevansa kymmenien ikkunoiden ja silmäparien tarkkailtavana ja tilalle on otettava cooli kaupunkilaisen rooli, poltella vain tupakkaa muina miehinä ja pohdiskella omia juttuja. Samalla huomatessaan olevansa katseiden kohteena, reflektoi myös omaa olemustaan heidän kautta. Ja kah, mitä tuli mieleen:

"http://www.thesmokesite.com/celebs/James%20Dean.jpg">
ja Lisää.

Samalla tuli mietittyä lukuisia muita tupakoinnin kuvia jotka ovat tajuntaan syöpyneet, niitä on lukuisia, samoin kuin aiheesta mies ja pullo. Tupakoimalla voimme elää nuo hahmot lihaksi, tulla jollakin tavalla osalliseksi niiden salaperäisyyteen. Samantapainen imaginaarinen liittyy myös kannabiksen estetisoimiseen, Bob Marleyn hahmo on suurimmalle osalle tuttu samoin kuin rastafarivärit elävät omaa elämäänsä, viitaten ties minne. Eikä tuo vetovoima ainakaan siihen perustu että teologiset tulkinnat olisivat pohjoismaalaiselle tuttuja, vaan lähinnä tuohon visuaaliseen tenhoon. Monien samanististen perinteiden yhtenä perusriittinä oli eläimen hahmon ottaminen, ajatus oli rankasti yksinkertaistettuna että pukeutuessaan eläimen hahmoon ja matkiessaan sen toimintaa samaani saa osan niistä voimista joita tuolla olennolla on. En tiedä kuinka paljon analogiaa tuosta voi vetää brändeihin ja idoleihin, jotka ovat osa sitä visuaalista todellisuutta jota elämme.


Rastafariliike syntyi 1900-luvun alussa ja juurtui Jamaikalle. Liike pitää Ras Tafarin eli Haile Selassien nousua Etiopian valtaistuimelle 1930 psalmin 68 toteutumisena ja katsoo, että Jumala on valinnut mustan rodun erityistä tarkoitusta varten. Rastafarit uskovat, että Haile Selassie vapauttaa heidät valkoisten sorrosta ja palauttaa heidät kotimaahansa Afrikkaan. Jäsenten elämäntapaan kuuluu muun muassa kasvissyönti, rastatukka ja marihuanan polttaminen.


|| pyyhekumi

0 Comments:

Lähetä kommentti

3/18/2004

tiistaina, maaliskuuta 16, 2004

Hm, Platonin pidot yllättävän hyvin viittaavat tuohon poikien rakastamiseen:

http://www.legolas.fi/jest/estklas/3_platon.html

Siinä missä Sokraattinen metodi ja Platon tuntuivat olevan kovin kiinni olevassa, reaalisissa kauniissa objekteissa, platonismi tekee selkeän eron tähän. Se mikä käytännöllisille kreikkalaisille oli vielä läsnäolevana vetääntyy kohti ei-olevaa, kohti jumalaa joka on salattu. Tämä on voimakas liike kohti tuonpuoleista, olemisen halveksintaa ja tahraamista. "Kristinusko on platonismia massoille". Pikkuhiljaa Parmanideen jyrkkä muotoilu: "oleva on ja kun ei oleva on, ei oleva ei ole" alkaa kääntyä päälaelleen. Dynaaminen maailmankaikkeus, joka oli maailmallisille ihmisille läpeensä todellinen kielletään ja tilalle tulee hiearkinen rakenne, jossa olevalla ja ei olevalla on eri tasoja, jossa jumala saavuttaa täyden olevaisuuden ja puhtauden. Samalla ongelmalliseksi tulee olioiden syntyminen ja tuhoutuminen, miten olevasta voi tulla ei-olevaa? Ajatus ei-olevasta kaikkien olevien kohtalona on mieletön, sitä on vaikea löytää mistään muusta ajattelusta kuin omastamme. Kristillisessä maailmankuvassa tätä syntymistä ja kuolemista sääteli vielä Jumalan tahto ja tarkoitus, jumalan käytyä tarkoituksettomaksi ja merkityksettömäksi ihmisestä tuli kaiken olevan ja ei-olevan hallitsija, synnyttäjä. Siinä missä uuden maailman luominen tuntuu ilman tuota tyhjyyden perspektiiviä toivottomalta ajatukselta, tulee se näin mielekkääksi ja ihminen voi käydä olevan kimppuun sitä halliten, joko tuomita sen olevaan tai ei-olevaan.

Kreikkalaisten keskuudessa varsin yleinen jälleensyntymisoppi on tämän olevan ajattelun kanssa sopusoinnussa, ihminen ei koskaan lakkaa olemasta, vaan palaa olemassaoloon yhä uudelleen ja uudelleen, se mikä säilyy ja mikä tuhoutuu tuntuu olevan myös kreikkalaisille mysteeri. Kenties Nietzsche itsekkin kävi varsin lähellä tuota olevan ja ei-olevan kysymystä, muotoillessaan ikuisen paluun idean:

Ihmiset eivät sen mukaan siirtyneet kuoleman hetkellä, toiseen, kenties todellisempaan maailmaan kuten monet kristityt uskovat teologiaansa. Vanhassa testamentissa kuolleet tuntuvat olevan varjomaisia, olevan ja ei-olevan rajamailla, eikä UT:stakaan saa ilman satojen vuosien teologiaa kovin konkreettista käsitystä miten ihmiset viettävät aikansa ennen lihan ylösnousemusta ja, jumalan varsin konkreettisen tuntuista valtakuntaa. Sen sijaan Nietzsche lähettää olevan jatkamaan olemista ikuisesti, samanlaisena, yhä uudelleen ja uudelleen, ikuisesti. Oleva on kaiken mitta, eikä sen ulkopuolella ole mitään, ikuisen paluun idea muistuttaa tästä.
|| pyyhekumi

0 Comments:

Lähetä kommentti

3/16/2004