Illuusioiden tutkimuskeskus.

keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2004

Olen googlessa, olen siis olemassa

Huomaan että palaan noihin vanhoihin kirjoituksiini yhä uudelleen, huomaten yhä uusia kielellisiä kömmähdyksiä ja sisällöllisiä puutteita. Jos joku seuraa tätä säännöllisesti niin palaaminen taaksepäin voi palkita välillä. Pointti lähinnä siinä että kun nuo kuitenkin jäävät roikkumaan intternettin waltamereen niin ei tunnu perustellulta saastuttaa sitäkään puolinaisilla kirjoituksilla vaan tarjota mahdollisimman hyvää sisältöä. Koska googlettelen itsekkin aika ahkerasti olisi se rinnastettavissa lähinnä kylpyveteen kusemiseen. Eli koitan tuottaa virikkeellistä tesktiä, joka käyttäisi hyväkseen netin vahvuuksia, visuaalisuutta sekä linkittämistä kaikkiin niihin teksteihin jotka onnellisten yhteensattumien johdosta ovat saatavilla helpommin kuin koskaan ihmiskunnan historiassa. Esimerkiksi tämä saitti:

Nietzsche Channel jossa on saatavilla lähes kaikki julkaistut N:n tekstit, englanninkielellä, sekä joukko kirjeitä kuvineen.

Toisaalta huomaan kirjoituksissani pyrkimyksen jonkinlaiseen jatkuvuuteen ja kokonaisuuteen, nyt kantavana teemana tuntuu olevan Nietzsche, mutta hyvin mahdollista että painopiste siirtyy tulevaisuudessa jonnekkin muualle.

Vaklailen kävijöitä aika aktiivisesti ja ainakin nämä google -vieraat tuntuvat tulevan vielä vähän hassujen hakusanojen kautta:

haile selassie
pyhimys tarinat
kasvissyönti historia
bob marleyn elämä ja uskonto
rastatukka
hybridi eläin
Kreikan mytologia


Toivottavasti on ollut kuitenkin hauskaa ja jotain mielenkiintoista löytynyt. Tämä ajattelun ja kirjoittamisen synkronisointi tuntuu olevan vielä vähän hakusessa, koitan kuitenkin parantaa tapani.

Kaikki kommentit ovat tervetulleita ja luetaan lämmöllä, siitä etten kellu täällä webissä ihan yksinäni.
|| pyyhekumi

0 Comments:

Lähetä kommentti

4/07/2004

maanantaina, huhtikuuta 05, 2004

Jumalan kuolema

Eräänä päivänä Martti tuli äärimmäisen sairaaksi. Ruumiillisen sairauden väistyttyä, jäljelle jäi syvä masennus ja tyhjyys. Päivät kuluivat paikalleen jähmettyneenä ja tuijottaen tyhjyyteen, murheellisten, raskaiden ajatusten painaessa mieltä. Mikään ei auttanut häntä tästä tilasta ja pian ystävät alkoivat tuntea huolta, josko Martti ei enää löytäisi merkitystä vaan jäisi tähän synkkyyden tilaan ja hitaasti lipuisi pois elämästä.

Katariina, Martin viisas vaimo tuli eräänä yönä hänen luokseen mustiin suruvaatteisiin pukeutuneena, hunnuten kasvonsa mustaan harsoon. Martti havahtui synkkyydestään yllättävän näyn edessä ja kysyi ihmeissä: "Katariina, mitä on tapahtunut, miksi olet pukeutunut kuin olisit menossa hautajaisiin?"

Katariinan vastasi surun murtamana, "kauheaa, kauheaa".

Hädissään Martti vaati vaimoaan kertomaan, mikä onnettomuus heitä nyt oli kohdannut.

Pudistaen päätään Katariina kertoi suurimmasta onnettomuudesta, joka heitä voisi kohdata, "jumalan kuolemasta"

Martti: "Mitä, Jumalako on kuollut? Mistä sinä puhut?"

Katariina: "Oletko sinä tohtori Martti Luther, minun aviomieheni ja pastorini?"

Martti vastasi hämmennyksen vallassa myöntävästi, kuinka hän voisi kieltääkkään tämän.

Katariina: "Viimeisten viikkojen aikana, sinun tekosi ovat minulle osoittaneet, että jumala on kuollut, sillä jos Jumala olisi elävä voisit turvautua häneen päästäksesi surusi ja murheesi ylitse."

Martti oli pitkään vaiti vaipuneena ajatuksiinsa, jonka jälkeen virkkoi: "Olet oikeassa Katariina, mene nyt ja vaihda vaatteesi ja jätä minut yksin, sillä minulla on paljon työtä ja tehtävää".

Katariina: "Aloitat taas työsi?"

Martti: Kyllä.

Lähde jonka historiallinen paikkansapitävyys ei ehkä tarkastelun kannalta ole kovin oleellista, kyse on eräänlaisesta legendasta, joka kiteyttää jotain oleellista elämänkerran kirjoittajan tulkinnasta Lutherista ja tämän elämästä. Tarina hullusta, joka etsii Jumalaa:

"Ettekö ole kuulleet siitä hullusta ihmisestä, joka sytytti lyhdyn kirkkaana aamupäivänä, juoksi torille ja huusi huutamistaan: "minä etsin jumalaa" Minä etsin Jumalaa!" - Koska siellä sattui olemaan suuri joukko niitä, jotka eivät uskoneet Jumalaan, hänen sanansa aiheuttivat naurunremakon. Onko hän siis kadonnut? kysyi eräs. Onko hän juossut eksyksiin kuin lapsi? kysyi toinen. Vai pysytytteleekö hän piilossa? Pelkääkö hän meitä? Onko hän astunut laivaan? muuttanut maasta? - näin he kilvan huusivat ja nauroivat. Hullu ihminen hyppäsi heidän keskellään ja lävisti heidät katseellaan. "Minne Jumala on joutunut?" hän huusi, 'minä sanon sen teille! me olemme tappaneet hänet - te ja minä! Me kaikki olemme hänen murhaajiansa! Mutta miten olemme sen tehneet? Kuinka olemme kyenneet juomaan meren kuiviin? Kuka antoi meille sinen, jolla pyyhimme pois koko taivaanrannan? Mitä teimmekään, kun irroitimme kahleen, joka sitoo tätä Maata sen aurinkoon? Minnse on nyt menossa? Minne olemme menossa me? Pois kaikkien aurinkojen luota? Emmekö syöksy lakkaamatta? Ja taaksepäin, sivulle, eteenpäin, joka puolelle? Onko vielä suunta ylös ja suunta alas? Emmekö harhaile äärettömässä olemattomuudessa? Eikö kasvoihimme tunnu huokuvan tyhjä avaruus? Eikö kylmempi kuin ennen? Eikö tule yhä yö ja enemmän yötä? Eikö täydy sytyttää lyhtyjä aamupäivällä? Emmekö vielä kuule hälinää, joka syntyy kun haudankaivajat hautaavat Jumalan? Emmekö vielä tunne mätänevän Jumalan hajua? - jumalatkin mätänevät! Jumala on kuollut! Jumala pysyy kuolleena! Ja me olemme hänet surmanneet! kuinka me lohduttaudumme, me kaikkien murhaajien murhaajat? Pyhin ja mahtavin, mitä maailma on tähän saakka omistanut, on vuodattanut verensä kuiviin meidän veitsiemme alla, - kuka pyyhkii meistä tämän veren? Millä vedellä voimme pestä itsemme puhtaiksi? Mitä sovintojuhlia, mitä pyhiä kisoja meidän täytyykään keksiä? Eikö tämän teon suuruus ole liian suuri meille? Eikö meidän itsemme täydy tulla jumaliksi, vain näyttääksemme heidän arvoisiltaan? Ei ole ollut milloinkaan suurempaa tekoa ja kuka ikinä syntynytkään meidän jälkeemme, hän kuuluu tämän teon vuoksi korkeampaan historiaan kuin mikään historia toistaiseksi ollut!" - Nyt hullu mies vaikeni ja katseli jälleen kuulijoitaan: hekin olivat vaiti ja katselivat häntä ihmeissään. Viimein hän viskasi lyhtynsä maahan, niin että se särkyi pirstoiksi ja sammui. 'Minä tulen liian varhain', sanoi hän sitten, 'aikani ei ole vielä tullut. Tämä valtava tapahtuma on vielä matkalla ja vaeltaa - se ei ole vielä ennättänyt ihmisten korviin. Salama ja jyrinä tarvitsevat aikaa, tähtien valo tarvitsee aikaa, teot tarvitsevat aikaa vielä sen jälkeen kun ne on tehty, tullakseen nähdyiksi ja kuulluiksi. Tämä teko on yhä vielä heistä kauempana kuin kaukaisimmat tähdit - ja kuitenkin he ovat sen tehneet!
(Iloinen tiede 125)

Teksti on dramaattisuudessaan ja selväsanaisuudessaan kauneimpia filosofisia tekstejä, joita on koskaan kirjoitettu. Sen voidaan katsoa palvelevan N:n halua havahduttaa aikansa hereille siitä mitä Jumalan kuolema todella merkitsee radikaalisti kulttuurille ja kuinka se mitä kutsumme kristilliseksi etiikaksi muuttuu hulluudeksi jos pohja viedään pois. Jumalaton maailma on historiallisesti anomalio, mutta se jumala joka raamatussa on, on Kopernikuksen, Darwinin, Newton, ja nykyisin myös Nietzschen, Marxin ja Freudin myötä. Kristinusko menettänyt merkityksensä kulttuurin keskuksena ja valtakeskittymänä, käskijänä ja siirtynyt lähinnä marginaaliin, privaattiin, "sydämen asiaksi". Tämä on yksi Jumalan haamun neivettynyt muoto, joka ei ole enää maailmassa, vaan aukoissa ja sydämessä piilossa.


"Buddhan kuoltua näytettiin vielä vuosisatojen ajan hänen varjoaan eräässä luolassa - suunnatonta kaameata varjoa. Jumala on kuollut: mutta koska ihmiset ovat sellaisia kuin ovat, voi olla vielä vuosituhansien aikana luolia, joissa näytetään hänen varjoansa. - Ja me - meidän täytyy voittaa vielä hänen varjonsakin!" (Iloinen tiede, episodi 108)


Runoilijafilosofimme ymmärsi herkkyydellään mitä todella jumalan kuolema merkitsi kulttuurin kannalta, valtavaa nihilismin varjoa, merkityksettömyyttä, tragediaa. Samoin kuin toinen suuri psykologi Dostojevski joka suurinkvisaattorin suulla lausuu äärimmäisen epätoivon sanat: "Jos jumalaa ei ole millään ei ole merkitystä ja kaikki on sallittua". Koko länsimaalainen kulttuuri on rakentunut yhden totuuden, yhden jumalan, yhden perpsektiivin varaan, jos tämä perusta viedään, romahtaa koko metafyysisen järjestelmä. Jumalan kuoltua ihmisten keskuudessa, jää tämän varjoksi joukko epäjumalia, jotka koittavat korvata sen merkityksen repeämän joka maailmaan on syntynyt, valtio, rotu, omistaminen. Nietzsche pyrkii voittamaan tämän nihilismin, joka varjostaa länsimaista kulttuuria ja joka tulee ehkä Schopenhauerilla parhaiten muotoiltua. Schopenhauer oli yksi nuoren Nietzschen innoittaja, vaikka hänen merkityksensä vähenee tuotannon ja näkemyksen kypsyessä. Ilmaisut kuvastavat usein äärimmäistä jännitteneisyyttä, ja niihin latautuu koko runoilijaprofessorin retorinen voima, myyttisen ja uskonnollisen kielen hallinta hänen koittaessa saada sanomaansa ymmärretyksi ajalle jolla ei ollut hänelle vielä korvia. Nietzschen oman aforismin mukaan, luennoitsija joka puhuu huonokuuloisille kuulijoille usein liioittelee myös sanottavaansa.

Martin Luther - Hitlers Spiritual Ancestor Se että kansallissosialistit usein tunnustivat Lutherin oppeja on ainakin täällä pohjoisessa vaiettu kuoliaaksi yleisessä historiankirjoituksessa tai ainakin käsityksessämme luterilaisen kirkon asemassa siinä. Vaikka tämä suhde taisi yleinsä olla lähinnä pinnallinen, osoittaen molempien tahojen opportunismia ja juutalaisuuden vastaisuutta, voisi se osaltaan auttaa meitä ymmärtämään myös sitä miksi suomen kirkko oli niin saksamielinen ennen toista maailmansotaa. Yksi aika mielenkiintoinen esimerkki tästä suhteesta:

"Neljäsataa vuotta on tämä Lutherin kirja ollut meiltä kokonaan kätkettynä ... Yksinpä juutalaistuneitten vallanpitäjien pelonkin vuoksi oli parasta peittää unhoon suuren uskonpuhdistajan tämänlaatuinen julistus, kuten myös sitten tapahtuikin.

Mutta vain ajaksi. Sillä Adolf Hitlerin valtava kansallinen herätystyö ja kansallissosialistisen Saksan valtakunnan voimakas nousu teki vihdoinkin lopun juutalaisuuden ja juutalaisen hengen vaikutuksesta ei ainoastaan Saksassa, vaan koko Keski- ja Kaakkois-Euroopassa. Ja sanottakoonpa uuden Saksan juutalaisvastaisuudesta ja sen käyttämistä menettelytavoista muuten mitä hyvänsä, niin se on kuitenkin ilmeistä, että siellä on verrattain sananmukaisesti seurattu ja noudatettu suuren saksalaisen Martti Lutherin, hänen juuri tässä kirjassaan esittämiä toimenpiteitä ja menettelytapoja juutalaisvaaran torjumiseksi ja poistamiseksi kansakunnan terveen elämänkehityksen tieltä..."

Karanko mainitsee lisäksi, että mm. edesmennyt arkkipiispa Gustaf Johansson edusti Suomessa jokseenkin samoja käsityksiä juutalaisista kuin Luther.
Lähde

Se valtava tekstien määrä, jolla kansallissosialismin nousua ja tuhovoimaa on pyritty jälkikäteen selittää voidaan nähdä myös suhteessa tragediaan. Se piittaamattomuus moraalista ja ihmiselämästä, jota historia meille osoittaa voidaan selittää pois jonkin ideologian kautta, jonka vastavoimana kansallisosialismi näyttäytyy. Ne käyttötarkoitukset joihin natsit soveltuvat ovat lukemattomat, eikä tuskin vielä edes loppuun asti ammennettuja: kollektivismi, arkaasisuus, seksuaalisuuden kieltäminen, massojen miellyttäminen, jonkin tietyn kristinuskon muodon hylkääminen ja lukuiset muut. Paha ja elämän traagisuus on kerrottava pois, maailma selitettävä parhaiten päin. Myös kertomukset edistyksestä ja pelastavan rationaalisuuden tulosta ihmiskuntaan voidaan nähdä tälläisenä elämän traagisuuden kieltämisenä ja pois kertomisena.

Friedellin tavoin Nietzschen tulkitseminen viimeiseksi suureksi uskonnolliseksi hengeksi on vertaus Lutheriin perusteltu. Nuori Friedrich tunnusti Lutherin uskoa noin kaksikymmentävuotiaaksi, jolloin epäilykset alkoivat kalvamaan hänen mieltään, jolloin alkoi se kamppailu omaa aikaa ja sisäisiä raskauden henkiä vastaan, joka päätyi kolmekymmenen vuoden päästä hulluuteen. Friedrich oli kasvanut luterilaisesta pappissuvusta ja elänyt lapsuutensa ja nuoruutensa pappien ja näiden vaimojen keskellä, eikä hänen siskonsa Elisabeth koskaan luopunut heidän uskostaan. Nietzsche tunsi hyvin Lutherin ajattelua ja viittaa siihen useasti tuotannossaan ja monin paikoin lainaa tältä sanontoja, ilmaisuja saadakseen voimaa retoriikkaansa.


Nietzschen rippikuva. Tuima ja vakava nuorimies kuvassa.

Nietzsche ja Luther

Jumalan kuolema "radikaali"teologiassa, mm. Kierkegaardin tekstien kautta
|| pyyhekumi

0 Comments:

Lähetä kommentti

4/05/2004
Konteksti

Tuli vain mieleen että kuinka absurdia kreikkalaista kulttuuria on ajatella yhtenä entiteettinä ja muodostaa vaikka noista säilyneistä fragmenteista jotain yhtenäistä kuvaa dionysoksesta ja hänen palvonnastaa. Kyse on kuitenkin kulttuurista, joka oli jatkuvasti vuorovaikutuksessa kaupan, valloituksien ja jopa matkustelun kautta suureen osaa silloin tunnettua maailmaa. Myyttien, uskontojen, keksintöjen ja käsitysten siirtyminen, muotoutuminen toisiksi oli satojen vuosien perspektiivissä ymmärrettävää. Polyteistinen kulttuuri tarjoaa tähän myös värikkään mahdollisuuden, koska ei ole olemassa vain yhtä sanaa ja vain yhtä totuutta, vain yhtä jumaluutta.

Taustaa
Antiikin Kreikan historian ymmärtämiseksi on välttämätöntä tutustua laajamminkin antiikin historiaan. Bickerman ja Smith ovat todenneet että "historia alkaa Lähi-idästä". Tämä on syytä pitää mielessä myös antiikin demokratian tarkastelussa. Monet Lähi-idän vaikutteet siirtyivät muodossa tai toisessa myös kreikkalaiselle kulttuurialueelle.

Antiikin maailman suuret murrokset voidaan paikantaa seuraaviin historiallisiin murroskausiin:

  • Kirjoitustaidon keksiminen (Sumerissa noin 3200 eKr, myöh. egyptissä) -> uuden sivilisaation muotoutuminen: kauppa, kaupungit, kirjoitustaito. Tämän sivilisaation synty tapahtui Mesopotamiassa, Eufrat- ja Tigris-jokien suistoalueella.
  • Invaasiot 1200-900 -luvuilla eKr hajoittivat muinaisen Lähi-idän -> hajonneet lähi-idän kulttuurit ja uusien kulttuurien muotoutuminen ("merikansat" hyökkäävät Egyptiin, Mykene tuhotaan, filistealaiset asettuvat Palestiinan rannikolle, doorilaisten invaasio Kreikkaan, Assyyrian romahtaminen"
  • Invaasiot 400 - 700 -lukujen Euroopassa antoivat lopullisen iskun antiikin maailmalle -> hellenististen Rooman ja Persian imperiumien hajoaminen ja hajautuneen, barbaarien hallitseman feodaalisen Euroopan syntyminen.

    Jos jotain jaksaa enemmän kiinnostaa: Linkki

  • || pyyhekumi

    0 Comments:

    Lähetä kommentti

    4/05/2004
    Dionysos, Viini, Seilenos

    Eli tuo hymni, joka luultavasti oli perinteessä lauletussa muodossa, jonkinlaisena runonlausuntana, lauluna välittyi kulttuurissa kertoo oikeastaan aika paljon dionysoksesta ja kreikkalaisesta kulttuurista. Laulu ja hymni ovat verrottomia tekstin opettelemiseksi ja siirrettäväksi perinnettä kuin mikään muu tekstin muoto suullisessa kulttuurissa. Samaa menetelmää on käytetty lukuisissa muissakin kulttuureissa, kuten kalevalaisessa runonlausuntaperinteessä. Jotain pointteja: Dionysoksoksen suhde viiniin oli siis monitahoisempi kuin vain päihtymys, enemmän viini kokonaisuutena luonnon ja ihmisen liitosta syntyneenä jumalaisena juomana. Kenties myös Dionysoksen oma syntyperä, kuolevaisen naisen ja ylijumalan rakkauden hedelmänä kuvastaa tätä sidettä. Viini oli tärkeässä roolissa kreikkalaisessa arjessa ja elämäntavassa ja myös jumalat viettävät Olympoksella aikaansa nauttien pikareistaan nektaria. Kenties ajatus viinin pyhyydestä ja suuresta symbolisesta arvosta siirtyi myös kristilliseen käsityksiin ja auttoi sen vakiintumista rooman vallan alkaessa mureta ja euroopan vaipuessa kaaokseen ja pimeyteen.


    Platon muistaa myös mainita, etteivät epäkultturellit skyytit, traakialaiset, keltit ja karthagolaiset osanneet nauttia oikein Dionysoksen jumalallisia lahjoja. Nämä kansat näet joivat meriveteen sekoittamatonta viiniä, kaatoivat sitä vaatteilleen ja olivat muutenkin sotaisia (kovia örveltämään?). Kreikkalaiset eivät varmaan olleet ensimmäinen kansa, jonka naapurit eivät osanneet nauttia viinin iloista oikein, eivätkä varmasti viimeinenkään. Ainakin suomalaisilta ja ruotsalaisilta tälläinen naapuri tuntuu löytyvän.

    Dionysos ei myöskään ollut varsinainen "kännin jumala" vaan tätä roolia edusti enemmänkin toinen hahmo: Silenos, joka tosin on Dionysoksen ystävä, mutta toisenlainen hahmo, joka viettää aikaansa tukevassa umpihumalassa. Erään legendan mukaan Silenos olisi kasvattanut nuorta Dionysosta. Myös silenoksen ulkomuoto on jumalalle varsin erikoinen, pömppömahainen, lyhytkasvuisuus, kaljuuntuva vanhus, joka on usein niin humalassa että satyyrit joutuvat häntä tukemaan, jottei tämä tippuisi aasin selästä.

    "Ihminen joka ei nauti viinistä on hullu" - Silenus. Europides, cyclops 169. Eikä Silenoksen rakkaus viiniin tuntenut rajoja.


    Mielenkiintoista on myös ettei Platon pitänyt ollenkaan arveluttavana verrata oppimestari Sokratesta tähän ja mainitsee ettei kukaan muu kuin hän kestänyt viiniä samanlaisia määriä. Kenties myös ulkomuodossa ja olemuksessa oli muutakin yhteistä. Ainakaan ne lyhyet kuvaukset sokrateen ulkonäöstä joita Platon ja muut lähteet antavat, eivät ole kovin mairittelevia, varsinkaan henkilölle joka eli kulttuurissa, joka arvosti kauneutta ja muodon hienoutta. Nietzsche radikalisoi tämän käsityksen ja hyökkää Sokratesta, antiikin dekadenssin alun ilmenemismuotoa kohtaan, kuvaten hänet rumana, elämälle katkerana ja epäkreikkalaisena hahmona, tosin samanaikaisesti kamppailen oman persoonansa ja roolinsa kanssa, jonka ymmärsi muistuttavan Sokratesta.

    Pidemmin kreikkalaisista ja viinistä Josta kristillisesti mielenkiintoinen teksti veren, liiton ja viinin yhteydestä:

    Viini sopii hyvin veren kanssa, sekä sisäisesti että ulkoisesti ruumiille, Mastaniuksen tarjoamia, joka tappoi kuninkaan tyttärer ja sekoitti heidän veren viiniin maljassa tarjoten sen juotavaksi kuninkaalle.

    Carmenialaiset (Carmenians, en ole varma suomenkielisestä vastineesta), jotka elivät Aasian alueilla, kaspianmerestä etelään levittäytyen eteläiseltä Kaspianmereltä kohti Persianlahtea, avasivat otsansa verisuonet ja sekoittivat veren viiniin, uskoen että toistensa veren maistaminen oli korkein ystävyyden osoitus. Mahtavat Arekseksen palvojat (joista kukaan ei mennyt naimisiin ennenkuin oli katkaissut viholliset kaulan ja tuonut pään kuninkaalle), Carmenialaiset olivat pakotettuja käyttämään aaseja sodassa hevosten puutteessa. Toisaalta, mainio viiniköynnös suurine marjoineen kasvoi heidän maassaan, josta he valmistivat "Carmenilaista" viiniä.


    Spekulaatiota viinistä ja filosofiasta.

    Artikkeli Niin & näistä, Dionysos tapahtumisen jumala
    || pyyhekumi

    0 Comments:

    Lähetä kommentti

    4/05/2004

    sunnuntaina, huhtikuuta 04, 2004

    Hesodiukselta säilyneiden tekstien joukossa muutama jotka kertovat Dionyysoksesta, joista pidemmän suomensin aika vapaalla otteella. Tekstit sijoittuvat noin 700ekr, joka suurinpiirteinen Hesodeksen elinaika. Se legendaarismyyttinen aines, johon tarina perustuu on ainakin osin paljon vanhempaa ainesta ja Hesoides on luultavasti vain kirjannut yhden version, jonka kokenut ilmaisevan parhaiten tarinan olemusta ja sen sankaria:

    Dionysos, arvaamattomien ilmestyksien jumala, Semalen poika, tuli laivan kannelle keskellä aavaa merta. Muodoltaan Dionysos oli mies, nuoruutensa kauneudessa ja voimakkuudessa. Tummine altoilevina hiuksineen, verhoten voimakkaan vartalonsa violetilla viitalla. Hyvinvarustettu laiva oli ajautumassa pois merireitiltä, kohti tuntemattomia ja arvaamattomia vesiä,jossa miehistön tuho olisi väistämätön. Jumalan ilmestys aiheutti hämmennystä miehistön joukossa, jotka luulivat taivaallisten kuninkaiden pojan tulleen luokseen mahdissaan. He yrittivät sitoa Dionysosta, mutta köydet eivät tavoittaneet häntä, eivätkä sitoneet jumalaa, joka istui hiljaa ja hymyili tummilla silmillään, kuolevaisten yrityksille. Tämän huomattuaan laivan päällikkö puhui epätoivoisille tovereilleen:

    Hullut, mikä on tämä jumala jota koitatta käysillänne vangita, vaikka hänen voimansa ovat monin verroin suuremmat kuin teidän, eikä edes hyvärakenteinen laiva kykene häntä kantamaan. Totisesti, tämä on joko Zeus tai Apollo, jolla on hopeinen jousen kaari, tai Poseidon, sillä hän ei näytä kuolevaiselta vaan yhdeltä niistä Jumaltista jotka asuvat Olympuksella. Antakaa hänen olla vapaa, älkää yrittäkö vangita häntä,
    sillä suuttuessaan hän voi nostattaa voimakkaita tuulia ja myrskyjä.

    Ja näin hän sanoi: mutta mestari moitti heitä härnäävällä äänellä: Hullu,ota huomioon tuuli ja auta reivaamaan aluksen purje ja tämän toverin hoitelemme me miehet: Luulen että hän on matkalla Egyptiin tai Kyprokselle tai Hyperboreaan tai vieläkin pidemmälle. Mutta lopulta hän puhuu ja kertoo meille ystävänsä ja kaiken rikkautensa ja veljensä, nyt kun kaitselmus on heittänyt hänet tiellemme.

    Kun hän oli sanonut tämän, hän nostatti maston ja levitti purjeen, jonka tuuli täytti. Miehistö hurrasi ja tarttui purjeisiin molemmilla puolilla. Mutta outoja asioita tapahtui heidän keskuudessaan. Ensinnä makea viini virtasi laivan kannelle ja taivaallinen tuoksu nousi, siten että kaikki merimiehet olivat ihmeissään nähdessään ihmeen. Ja yhtäkkiä viiniköynnös levittäytyi molempiin suuntiin kietoutuen rungon ympärille ja tumma murattiköynnös kietoutui maston ympärille, puhjeten kukkiin, kantaen runsaita marjoja ja kaikki oli köynnöksien peittämää. Kun merirosvot näkivät tämän, rukoilivat he päällikköä ohjaamaan laiva maihin. Mutta jumala muuttui raivokkaaksi leijonaksi ja karjui äänekkäästi: laivan kannellakin hän näytti ihmeensä ja loi takkuisin karhun joka seisoi karjuen kun keulassa leijona tuijotti villi irvistys kasvoillaan. Ja niin merimiehet pakenivat laivan peräosaan ja tukeutuivat oikeamieliseet johtajaansa, kunnes äkkiä leijona juoksimestarin luokse ja tarttui häneen; ja kun merimiehet näkivät tämän he pakenivat laitojen yli ja syöksyivät kaikki kirkkaaseen mereen, paetakseen kurjaa kohtaloaan ja muuttuivat kaikki samalla delfiineiksi. Mutta johtajalle Dionysos oli armollinen ja teki hänet onnelliseksi sanoen hänelle:

    Ole urhea, hyvä. Olet minun makuni mukainen. Olen suuriääninen Dionysos joka Cadmuksen tyttären Samelan ja Zeuksen liitosta olen syntynyt.

    Kunnia kauniskasvoisen Samelan lapselle! Hän joka sinut unohtaa ei voi kauniisti laulaa ja ylistää!
    --


    Kuva ruukusta, joka kuvittaa tuota myyttiä. Noin vuodelta 540 ekr.

    Toinen pätkä samalta laulajalta ja muistiin kirjoittajalta: (näiden suomentaminen tuntuu hoopolta, koska koko ajan on tunne että Saarikoski on tehnyt tämän kaiken paremmin aikaisemmin):

    (ll. 1-9) Aloitan ylistyslauluni muratilla kruunatusta Dionysoksesta, voimakasäänisestä jumalasta, mahtavan Zeuksen ja ylistetyn Samelan poika. Tuuheahiuksiset Nymfit ottivat hänet luokseen rinnalleen hänen korkeimman isänsä luota ja kylvettivät hänet huolellisesti Nysan syvennyksessä of nysa, missä hänen isänsä tahdosta hän kasvoi kaunistuoksuisessa luolassa, tunnustettuna yhtenä kuolemattomista. Mutta kun jumalattaret olivat hänet saattaneet aikuisuuteen, jumala usein lauloi, jonka jälkeen alkoi Dionysos vaeltaa pitkin aavoja metsiä, muratti ja laakeri köynnösten keskellä . Nymfit seurasivat hänen jälkiään jälkiään ja ääretön metsä täyttyi heidän laulustaan.

    (ll. 10-13) Ja tervehdys myös sinulle, Dionysokselle ylenpalttisten sikermien jumalalle! Takaa että voimme taas riemuita tänä satokautena ja vielä tulevina vuosina!


  • Dionysoksen liitetään kasvillisuus, ei vain viiniköynnös vaan myös ikivihretä köynnökset: muratti ja laakeri
  • Liikuskelu Nymfien kanssa, vaeltelu luonnon parissa
  • || pyyhekumi

    0 Comments:

    Lähetä kommentti

    4/04/2004