Illuusioiden tutkimuskeskus.

torstaina, joulukuuta 23, 2004

Keitä olivat ensimmäiset kristityt?

Yleinsä Jeesuksen välittömät seuraajat jaetaan kahteen ryhmään,
jeesusliikkeeseen ja kristusliikkeeseen. Jälkimmäinen edustaa
liikettä, joka irtautui juutalaisuudesta, ensinmainitun jäädessä
sen keskuuteen, pitäytyen mooseksen laissa ja noudattaen sitä.
Jeesusliike pyyhkäistiin olemattomiin roomalaisten sotatoimien
yhteydessä juudeassa, jolloin koko kansa hajaannutettiin ympäri
silloista maailmaa siitä osasta joka ei tuhoutunut pitkällisissa ja
äärimmäisen raaoissa taisteluissa. Noissa taisteluissa kuoli joidenkin
lähteiden mukaan yli miljoona ihmistä, joka olisi arvioidusta
väestöstä noin puolet. Luku voi olla liioiteltua, mutta joka tapauk-
sessa kuvastaa sitä hävityksen massiivisuutta, joka juutalaisia
kohtasi.

Luukas, sivistynyt helleeni, on kuvannut apostolien teoissa
näitä juutalaissotia edeltäviä tapahtumia, jeesuksen seuraajien
ensimmäisiä vaiheita. Hän edustaa syntyperänsäkin puolesta, sitä
osaa seuraajista joista lopulta tuli voittajia, kristusliikkeen, joka
irtosi juutalaisuudesta omaksi uskonnokseen, kristinuskoksi. Kyseessä
on siis voittajien historiaa, jolloin perustendenssi on sen mukainen eli
kyseessä ei ole missään mielessä antaa ei-motivoitunutta kuvausta
tapahtumien kulusta, tälläinen historiankirjoituson varsin tuore ilmiö
länsimaissakin. Täten niitä kohtia, jotka poikkeavat tästä pyrki-
myksestä nähdä liike alunperinkin yhtenäisenä voidaan pitää perustel-
lusti todennäköisemmin osana historiallisena materiaalina, koska niiden
keksiminen ja kuvaaminen täten ei selity kirjoittajan omista motiiveista
käsin. Eli mitä siellä apostolien teoissa ihan oikeasti lukee:

Act 6:7 Ja Jumalan sana menestyi, ja opetuslasten luku lisääntyi suuresti Jerusalemissa. Ja lukuisa joukko pappeja tuli uskolle kuuliaisiksi.
Act 6:8 Ja Stefanus, täynnä armoa ja voimaa, teki suuria ihmeitä ja tunnustekoja kansassa.
Act 6:9 Niin nousi muutamia niin kutsutusta libertiinien ja kyreniläisten ja aleksandrialaisten synagoogasta sekä niiden joukosta, jotka olivat Kilikiasta ja Aasiasta, väittelemään Stefanuksen kanssa,
Act 6:10 mutta he eivät kyenneet pitämään puoliaan sitä viisautta ja henkeä vastaan, jolla hän puhui.
Act 6:11 Silloin he salaa hankkivat miehiä sanomaan: "Me olemme kuulleet hänen puhuvan pilkkasanoja Moosesta ja Jumalaa vastaan".
Act 6:12 Ja he yllyttivät kansan ja vanhimmat ja kirjanoppineet ja astuivat esiin, raastoivat hänet mukaansa ja veivät neuvoston eteen.
Act 6:13 Ja he toivat esiin vääriä todistajia, jotka sanoivat: "Tämä mies ei lakkaa puhumasta tätä pyhää paikkaa vastaan ja lakia vastaan;
Act 6:14 sillä me olemme kuulleet hänen sanovan, että Jeesus, tuo Nasaretilainen, on hajottava maahan tämän paikan ja muuttava ne säädökset, jotka Mooses on meille antanut".
Act 6:15 Ja kaikki, jotka neuvostossa istuivat, loivat katseensa häneen, ja hänen kasvonsa olivat heistä niinkuin enkelin kasvot.

Papit viittaavat tässä kontekstissa rabbeihin eli juutalaisiin jotka
omaksuivat myös opin jeesuksesta. Libertiinit olivat helleenejä,
jotka olivat asettautuneet. Stafanus, yksi näistä helleeneistä saa
juutalaisten vihan niskaansa, koska tämä syyllistyy heidän mie-
lestään Jumalanpilkkaan ja Isrealin Jumalan halventamiseen.
Hänestä tulee ensimmäinen kristinuskon marttyyri:

Act 7:57 Niin he huusivat suurella äänellä ja tukkivat korvansa ja karkasivat kaikki yhdessä hänen päällensä
Act 7:58 ja ajoivat hänet ulos kaupungista ja kivittivät. Ja todistajat riisuivat vaippansa Saulus nimisen nuorukaisen jalkojen juureen.
Act 7:59 Ja niin he kivittivät Stefanuksen, joka rukoili ja sanoi: "Herra Jeesus, ota minun henkeni!"

Edelleen, ainoastaan helleenisiipi sai juutalaisten vihan niskaansa:

Act 8:1 Myös Saulus hyväksyi Stefanuksen surmaamisen. Ja sinä päivänä nousi suuri vaino Jerusalemin seurakuntaa vastaan; ja kaikki hajaantuivat ympäri Juudean ja Samarian paikkakuntia, paitsi apostolit.

Apostoleiden suhteesta juutalaisiin kertoo tämä:

Act 9:31 Niin oli nyt seurakunnalla koko Juudeassa ja Galileassa ja Samariassa rauha; ja se rakentui ja vaelsi Herran pelossa ja lisääntyi Pyhän Hengen virvoittavasta vaikutuksesta.

Eli liike eli muiden juutalaisten keskellä rauhallisissa merkeissä
kasvattaen hitaasti suosiotaa. Sen sijaan siitä joukosta joka ajattiin
Jerusalemin ulkopuolelle kerrotaan seuraavaa:

ct 11:19 Ne, jotka olivat hajaantuneet sen ahdingon vuoksi, joka oli syntynyt Stefanuksen tähden, vaelsivat ympäri hamaan Foinikiaan ja Kyproon ja Antiokiaan saakka, mutta eivät puhuneet sanaa muille kuin ainoastaan juutalaisille.
Act 11:20 Heidän joukossaan oli kuitenkin muutamia kyprolaisia ja kyreneläisiä miehiä, jotka, tultuaan Antiokiaan, puhuivat kreikkalaisillekin ja julistivat evankeliumia Herrasta Jeesuksesta.

Eli liike alkoi pikkuhiljaa levitä myös juutalaisuuden ulko-
puolelle, muutamien sen seuraajien vaikutuksen vuoksi.

Act 18:5 Ja kun Silas ja Timoteus tulivat Makedoniasta, oli Paavali kokonaan antautunut sanan julistamiseen ja todisti juutalaisille, että Jeesus on Kristus.
Act 18:6 Mutta kun he vastustivat ja herjasivat, pudisti hän vaatteitansa ja sanoi heille: "Tulkoon teidän verenne oman päänne päälle! Viaton olen minä; tästedes minä menen pakanain tykö."

Paavali pahoittaa mielensä ja lähtee juutalaisten joukosta
saarnaamaan Jeesusta pakanoille, tässä on iso ja koko liik
keen kannalta todella merkittävä muutos. Paavalin pala-
tessa oli vastassa seuraavanlainen vastaanotto:

Act 21:18 Seuraavana päivänä Paavali meni meidän kanssamme Jaakobin tykö, ja kaikki vanhimmat tulivat sinne saapuville.
Act 21:19 Ja kun hän oli heitä tervehtinyt, kertoi hän kohta kohdalta kaikki, mitä Jumala hänen palveluksensa kautta oli tehnyt pakanain keskuudessa.
Act 21:20 Sen kuultuaan he ylistivät Jumalaa ja sanoivat Paavalille: "Sinä näet, veli, kuinka monta tuhatta juutalaista on tullut uskoon, ja he ovat kaikki lainkiivailijoita.
Act 21:21 Mutta heille on kerrottu sinusta, että sinä opetat kaikkia pakanain seassa asuvia juutalaisia luopumaan Mooseksesta ja kiellät heitä ympärileikkaamasta lapsiaan ja vaeltamasta säädettyjen tapojen mukaan.

Lainkiivailijoita? Eli se apostolien seurakunta, joka jäi
Jerusalemiin teki lähetystyötä lähinnä tiukasti moosek
sen laissa pitäytyvien keskuudessa ja vastusti Paavalin
ajatuksia pakanalähetyksestä ja mooseksen lain mitätöi-
misestä, pitäen sitä jumalanpilkkana. Monissa kohden
viitataan siihen että jeesusliike sai suosiota fariseuksien
ja kirjanoppineiden keskuudessa.

Samoin Paavalin omissa kirjeissä kuvastuvat ne opilli-
set ristiriidat jotka noita ensimmäisiä seurakuntien
toimintaa sävyttivät:

1Co 1:10 Mutta minä kehoitan teitä, veljet, meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimeen, että kaikki olisitte puheessa yksimieliset ettekä suvaitsisi riitaisuuksia keskuudessanne, vaan pysyisitte sovinnossa ja teillä olisi sama mieli ja sama ajatus.
1Co 1:11 Sillä Kloen perheväeltä olen saanut teistä kuulla, veljeni, että teillä on riitoja keskuudessanne.
1Co 1:12 Tarkoitan sitä, että yksi teistä sanoo: "Minä olen Paavalin puolta", toinen: "Minä Apolloksen", joku taas: "Minä Keefaan", joku vielä: "Minä Kristuksen".
1Co 1:13 Onko Kristus jaettu? Ei kaiketi Paavali ole ristiinnaulittu teidän edestänne? Vai oletteko te kastetut Paavalin nimeen?
1Co 1:14 Minä kiitän Jumalaa, etten ole kastanut teistä ketään muita kuin Krispuksen ja Gaiuksen,

Gal 1:6 Minua kummastuttaa, että te niin äkkiä käännytte hänestä, joka on kutsunut teidät Kristuksen armossa, pois toisenlaiseen evankeliumiin,
Gal 1:7 joka kuitenkaan ei ole mikään toinen; on vain eräitä, jotka hämmentävät teitä ja tahtovat vääristellä Kristuksen evankeliumin.
Gal 1:8 Mutta vaikka me, tai vaikka enkeli taivaasta julistaisi teille evankeliumia, joka on vastoin sitä, minkä me olemme teille julistaneet, hän olkoon kirottu.

Gal 1:13 Olettehan kuulleet minun entisestä vaelluksestani juutalaisuudessa, että minä ylenmäärin vainosin Jumalan seurakuntaa ja sitä hävitin
Gal 1:14 ja että edistyin juutalaisuudessa pitemmälle kuin monet samanikäiset heimossani ja ylen innokkaasti kiivailin isieni perinnäissääntöjen puolesta.
Gal 1:15 Mutta kun hän, joka äitini kohdusta saakka on minut erottanut ja kutsunut armonsa kautta, näki hyväksi
Gal 1:16 ilmaista minussa Poikansa, että minä julistaisin evankeliumia hänestä pakanain seassa, niin minä heti alunpitäenkään en kysynyt neuvoa lihalta ja vereltä,
Gal 1:17 enkä lähtenyt ylös Jerusalemiin niiden luo, jotka ennen minua olivat apostoleja, vaan menin pois Arabiaan ja palasin taas takaisin Damaskoon.

Gal 1:19 Mutta muita apostoleja minä en nähnyt; näin ainoastaan Jaakobin, Herran veljen.
Gal 1:20 Ja mitä kirjoitan teille, katso, Jumalan kasvojen edessä minä sanon, etten valhettele.
Gal 1:21 Sitten menin Syyrian ja Kilikian paikkakuntiin.
Gal 1:22 Mutta olin kasvoiltani tuntematon Juudean seurakunnille, jotka ovat Kristuksessa.
Gal 1:23 Heidän kuuloonsa oli vain tullut: "Meidän entinen vainoojamme julistaa nyt sitä uskoa, jota hän ennen hävitti";
Gal 1:24 ja he ylistivät Jumalaa minun tähteni.

Gal 2:1 Sitten, neljäntoista vuoden kuluttua, minä taas menin ylös Jerusalemiin Barnabaan kanssa ja otin Tiituksenkin mukaani.
Gal 2:2 Mutta minä menin sinne ilmestyksen johdosta ja esitin heille sen evankeliumin, jota julistan pakanain keskuudessa; esitin sen yksityisesti arvokkaimmille heistä, etten ehkä juoksisi tai olisi juossut turhaan.
Gal 2:3 Mutta ei edes seuralaistani Tiitusta, joka oli kreikkalainen, pakotettu ympärileikkauttamaan itseänsä.
Gal 2:4 Noiden pariimme luikertaneiden valheveljien tähden, jotka orjuuttaakseen meitä olivat hiipineet vakoilemaan vapauttamme, mikä meillä on Kristuksessa Jeesuksessa,
Gal 2:5 me emme hetkeksikään alistuneet antamaan heille myöten, että evankeliumin totuus säilyisi teidän keskuudessanne.

Gal 2:6 Ja nuo, joita jonakin pidettiin - millaisia lienevät olleet, ei kuulu minuun; Jumala ei katso henkilöön - nuo arvossapidetyt eivät velvoittaneet minua mihinkään enempään,
Gal 2:7 vaan päinvastoin, kun näkivät, että minulle oli uskottu evankeliumin julistaminen ympärileikkaamattomille, samoin kuin Pietarille sen julistaminen ympärileikatuille -
Gal 2:8 sillä hän, joka antoi Pietarille voimaa hänen apostolintoimeensa ympärileikattujen keskuudessa, antoi minullekin siihen voimaa pakanain keskuudessa -

Ketä nämä valheveljet ovat? Ne jotka haluavat pitää
kiinni mooseksen laissa, eivätkä hyväksy pakanalähe-
tystä? Eivätkä kristusta lain korvaajana? Sillä Jeesuk-
sella joka meillä on evankeliumeissa on varsin yksise-
litteinen kanta lakiin. Nämä evankeliumit ovat synty
neet Paavalin kirjeiden jälkeen. Ne ovat paras lähde
historialliseen jeesukseen joka meillä on. Paavali itse
kertoo ainoastaan varsin triviaaleja seikkoja jeesuksen
henkilöstä.

Mar 12:28 Silloin tuli hänen luoksensa eräs kirjanoppinut, joka oli kuullut heidän keskustelunsa ja huomannut hänen hyvin vastanneen heille, ja kysyi häneltä: "Mikä on ensimmäinen kaikista käskyistä?"
Mar 12:29 Jeesus vastasi: "Ensimmäinen on tämä: 'Kuule, Israel: Herra, meidän Jumalamme, Herra on yksi ainoa;
Mar 12:30 ja rakasta Herraa, sinun Jumalaasi, kaikesta sydämestäsi ja kaikesta sielustasi ja kaikesta mielestäsi ja kaikesta voimastasi'.
Mar 12:31 Toinen on tämä: 'Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'. Ei ole mitään käskyä, suurempaa kuin nämä."
Mar 12:32 Niin kirjanoppinut sanoi hänelle: "Oikein sanoit, opettaja, totuuden mukaan, että yksi hän on, ja ettei ketään muuta ole, paitsi hän.
Mar 12:33 Ja rakastaa häntä kaikesta sydämestään ja kaikesta ymmärryksestään ja kaikesta voimastaan, ja rakastaa lähimmäistään niinkuin itseänsä, se on enemmän kuin kaikki polttouhrit ja muut uhrit."
Mar 12:34 Kun Jeesus näki, että hän vastasi ymmärtäväisesti, sanoi hän hänelle: "Sinä et ole kaukana Jumalan valtakunnasta". Eikä kukaan enää rohjennut häneltä kysyä.

uk 16:16 Laki ja profeetat olivat Johannekseen asti; siitä lähtien julistetaan Jumalan valtakuntaa, ja jokainen tunkeutuu sinne väkisin.
Luk 16:17 Mutta ennemmin taivas ja maa katoavat, kuin yksikään lain piirto häviää.
Luk 16:18 Jokainen, joka hylkää vaimonsa ja nai toisen, tekee huorin; ja joka nai miehensä hylkäämän, tekee huorin.

Mat 5:17 Älkää luulko, että minä olen tullut lakia tai profeettoja kumoamaan; en minä ole tullut kumoamaan, vaan täyttämään.
Mat 5:18 Sillä totisesti minä sanon teille: kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.
Mat 5:19 Sentähden, joka purkaa yhdenkään näistä pienimmistä käskyistä ja sillä tavalla opettaa ihmisiä, se pitää pienimmäksi taivasten valtakunnassa kutsuttaman; mutta joka niitä noudattaa ja niin opettaa, se pitää kutsuttaman suureksi taivasten valtakunnassa.
Mat 5:20 Sillä minä sanon teille: ellei teidän vanhurskautenne ole paljoa suurempi kuin kirjanoppineiden ja fariseusten, niin te ette pääse taivasten valtakuntaan.

Mat 15:24 Hän vastasi ja sanoi: "Minua ei ole lähetetty muitten kuin Israelin huoneen kadonneitten lammasten tykö".
Mat 15:25 Mutta vaimo tuli ja kumarsi häntä ja sanoi: "Herra, auta minua".
Mat 15:26 Mutta hän vastasi ja sanoi: "Ei ole soveliasta ottaa lasten leipää ja heittää penikoille".
Mat 15:27 Mutta vaimo sanoi: "Niin, Herra; mutta syöväthän penikatkin niitä muruja, jotka heidän herrainsa pöydältä putoavat".

(Penikat viittaa koiranpentuihin, koira taas pakanoihin)

Mat 23:1 Silloin Jeesus puhui kansalle ja opetuslapsilleen
Mat 23:2 sanoen: "Mooseksen istuimella istuvat kirjanoppineet ja fariseukset.
Mat 23:3 Sentähden, kaikki, mitä he sanovat teille, se tehkää ja pitäkää; mutta heidän tekojensa mukaan älkää tehkö, sillä he sanovat, mutta eivät tee.

Eli lyhyesti: Kristinusko syntyi siinä vaiheessa kun
juutalaisuus ja historiallinen jeesus jätettiin taustalle
ja mukaan otettiin helleenien keskuudessa tunnetuista
mysteeriuskonnoista vaikutteita. Näistä poiketen se
kuitenkin viittasi historiallisiin tapahtumiin, jotka se
puki myytin kaapuun. Siinä vaiheessa kun laki syrjäy-
tettiin ja sen tilalle asetettiin ristiinnaulittu kristus.
Samoin "jumalan poika", joka juutalaisuuden yhtey-
dessä on vielä varsin vaatimaton ilmaisu, koska kaik-
ki juutalaiset polveutuvat viimekädessä jumalasta
ja ovat tämän lapsia. Sai aivan toisen merkityksen
hellenistisessä kulttuurissa, jossa kuolemattomien
ja kuolevaisten kanssakäyminen ja siitä syntyvät
jälkeläiset olivat yleisiä legendojen aiheita. Juutalai-
sille tälläisessä abstraktin jumalan lihaksi tulossa ei
yksinkertaisesti ollut mitään mieltä. Liike sai myös
epäraamatullisen opin sielujen nousemisesta
taivaaseen, jota on hyvin vaikea johtaa takaisin
jeesukseen tai juutalaisuuteen. Tämä oli myös
hellenististä ainesta, jolle sielujen kuolemattomuus
ja sen mahdollistavat pelastusrituaalit, osanotto
jumalalliseen yhteyteen olivat takuita tästä kuole-
manjälkeisesti pelastuksesta. Tämä rakenne on
myös monissa muissa tuon ajan mysteeriuskon-
noissa.
|| pyyhekumi

1 Comments:

Historiallinen Jeesus.

http://koti.phnet.fi/petripaavola/zeitgeist_elokuva.html#15

Jeesuksen kuolema.

http://koti.phnet.fi/petripaavola/zeitgeistaddendum.html#3

By Anonymous Anonyymi, at 28. elokuuta 2010 klo 9.50  

Lähetä kommentti

12/23/2004

tiistaina, joulukuuta 21, 2004

Jeesuksen syntyperä


Jeesuksen syntyperä oli vaatimaton, hän syntyi evanke-
liumien mukaan käsityöläisperheeseen, jolla ei ollut ainakaan
uskottavien lähteiden mukaan sidoksia juutalaiseen papistoon
tai ylimystöön. Täten voidaan olettaa ettei hän myöskään ollut
lukutaitoinen, sillä lukutaito oli tuohon maailman aikaan vain
yläluokan taito jota arvostettiin suuresti. Vanhimmat evankeliumit
eivät missään vaiheessa kerro että Jeesus olisi osannut lukea tai
kirjoittaa, kuten eivät myöskään hänen lähimmät opetuslapsensa,
joiden lukutaidon puutteesta mainitaan erikseen apostolien teoissa.
Täten on aika turvallista olettaa jeesus lukutaidottomaksi.
Rahvaalla ei ollut käyttöä tälle taidolle ja uskonnollisten tekstien
tuntemus välittyi heille rabbien ja kirjanoppineiden kautta
.

Vanhimmassa Jeesuksen syntyperää koskevassa dokumentissa, eli
Paavalin kirjeissä Jeesuksen syntyperästä mainitaan seuraavaa:

"Vaimosta syntynyt, lain (juutalaisen) alaiseksi syntynyt"
Gal 3:16, 4:4

Hän polveutui Daavidista. Room 1:3

Hän saarnasi ainoastaan Israelin kansalle Jumalan juutalaisille
antaman lupauksen mukaan. Room. 15:8

Hän oli Jumalalle kuuliainen aina ristikuolemaansa saakka Fil. 2:8

Tässä on noin puolet siitä mitä Paavali viittaa Jeesuksen
henkilöön jolloin tuo kiinnostus syntyperään, Daavidista
polveutumiseen on tärkeä osa siitä vähäisestä tietomäärästä,
joka Paavalin kirjeissä tulee ilmi Jeesuksen henkilöstä.


Juutalaisilla oli kirjoituksien nojalla vankka usko siihen
ettei heitä voinut johtaa muu kuin Daavidin jälkeläinen,
eivätkä he hyväksyneet myöskään pakanoita, joita rooman
hallitsijat olivat. Juutalaiset kutsuivat näitä pakanoita
usein koiriksi ilmaistakseen vastenmielisyyttään:

Sakarja 12:


1. Ennustus, Herran sana Israelista. Näin sanoo Herra, joka on
jännittänyt taivaan ja perustanut maan ja joka on luonut ihmisen hengen hänen sisimpäänsä:
2.
Katso, minä teen Jerusalemin juovuttavaksi maljaksi kaikille kansoille yltympäri, ja myös Juudan kohdalle se on tuleva Jerusalemia piiritettäessä.
3.
Ja sinä päivänä minä teen Jerusalemin väkikiveksi kaikille kansoille: kaikki, jotka sitä nostavat, repivät pahoin itsensä; ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan.
4.
Sinä päivänä, sanoo Herra, minä lyön kaikki hevoset vauhkoudella ja niiden ratsastajat hulluudella. Mutta Juudan heimoa kohti minä avaan silmäni, ja kaikki kansojen hevoset minä lyön sokeudella.
5.
Silloin Juudan sukuruhtinaat sanovat sydämessään: "Minun väkevyyteni ovat Jerusalemin asukkaat Herrassa Sebaotissa, heidän Jumalassansa".
6.
Sinä päivänä minä teen Juudan sukuruhtinaat ikäänkuin tulipannuksi puitten sekaan ja ikäänkuin tulisoihduksi lyhteitten sekaan, ja he kuluttavat oikealta ja vasemmalta, kuluttavat kaikki kansat yltympäri. Ja Jerusalem saa yhäti asua paikoillansa - Jerusalemissa.
7.
Ja Herra on ensiksi vapauttava Juudan majat, ettei Daavidin suvun kunnia ja Jerusalemin asukasten kunnia ylvästelisi Juudaa vastaan.
8.
Sinä päivänä on Herra suojaava Jerusalemin asukkaita; ja kompastuvainen heidän seassansa on sinä päivänä oleva niinkuin Daavid, ja Daavidin suku on oleva niinkuin jumal'olento, niinkuin Herran enkeli heidän edessänsä.
9.
Mutta sinä päivänä minä tahdon hävittää kaikki pakanakansat, jotka hyökkäävät Jerusalemia vastaan.
10.
Ja minä vuodatan Daavidin suvun päälle ja Jerusalemin asukasten päälle armon ja rukouksen hengen. He katsovat minuun, jonka he ovat lävistäneet. Ja he valittavat häntä, niinkuin valitetaan ainokaista, murehtivat häntä katkerasti, niinkuin murehditaan katkerasti esikoista.
11.
Sinä päivänä pidetään Jerusalemissa suuret valittajaiset, niinkuin olivat Hadadrimmonin valittajaiset Megiddon laaksossa.
12.
Ja maa pitää valittajaisia, kukin sukukunta erikseen: Daavidin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, Naatanin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen,
13.
Leevin huoneen sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen, siimeiläisten sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen. Kaikki muut sukukunnat, kukin sukukunta erikseen ja heidän naisensa erikseen.

Tässä messias on selkeästi maallinen hallitsija, joka palauttaa
juudean kunnian ja kostaa juudean kansaa vastaan tehdyt
rikokset. Juutalaisilla messiaaninen odotus on yksi piirre
uskontoa, erityisesti aikana jolloin Rooman imperiumi hallit-
si sen maita, messiaaninen odotus piti sisällään toivon Juma-
lan puuttumisesta tähän ja ajaisi tunkeutujat pois.

Jeesus on aivan hyvin voinut olla sukua Daavidille ja edustaa
jotain sukulinjan köyhtynyttä linjaa, mutta se miten tämä
todistetaan on erikoinen:


Mat 1:1 Jeesuksen Kristuksen, Daavidin pojan, Aabrahamin pojan, syntykirja.
Mat 1:2 Aabrahamille syntyi Iisak, Iisakille syntyi Jaakob, Jaakobille syntyi Juuda ja tämän veljet;
Mat 1:3 Juudalle syntyi Faares ja Sera Taamarista, Faareelle syntyi Esrom, Esromille syntyi Aram;
Mat 1:4 Aramille syntyi Aminadab, Aminadabille syntyi Nahasson, Nahassonille syntyi Salmon;
Mat 1:5 Salmonille syntyi Booas Raahabista, Booaalle syntyi Oobed Ruutista, Oobedille syntyi Iisai;
Mat 1:6 Iisaille syntyi Daavid, kuningas. Daavidille syntyi Salomo Uurian vaimosta;
Mat 1:7 Salomolle syntyi Rehabeam, Rehabeamille syntyi Abia, Abialle syntyi Aasa;
Mat 1:8 Aasalle syntyi Joosafat, Joosafatille syntyi Jooram, Jooramille syntyi Ussia;
Mat 1:9 Ussialle syntyi Jootam, Jootamille syntyi Aahas, Aahaalle syntyi Hiskia;
Mat 1:10 Hiskialle syntyi Manasse, Manasselle syntyi Aamon, Aamonille syntyi Joosia;
Mat 1:11 Joosialle syntyi Jekonja ja tämän veljet Babyloniin siirtämisen aikoina.
Mat 1:12 Babyloniin siirtämisen jälkeen Jekonjalle syntyi Sealtiel, Sealtielille syntyi Serubbaabel;
Mat 1:13 Serubbaabelille syntyi Abiud, Abiudille syntyi Eljakim, Eljakimille syntyi Asor;
Mat 1:14 Asorille syntyi Saadok, Saadokille syntyi Akim, Akimille syntyi Eliud;
Mat 1:15 Eliudille syntyi Eleasar, Eleasarille syntyi Mattan, Mattanille syntyi Jaakob;
Mat 1:16 Jaakobille syntyi Joosef, Marian mies, hänen, josta syntyi Jeesus, jota kutsutaan Kristukseksi.
Mat 1:17 Näin on sukupolvia Aabrahamista Daavidiin kaikkiaan neljätoista polvea, ja Daavidista Babyloniin siirtämiseen neljätoista polvea, ja Babyloniin siirtämisestä Kristukseen asti neljätoista polvea.
Mat 1:18 Jeesuksen Kristuksen syntyminen oli näin. Kun hänen äitinsä Maria oli kihlattu Joosefille, huomattiin hänen ennen heidän yhteenmenoaan olevan raskaana Pyhästä Hengestä.
Mat 1:19 Mutta kun Joosef, hänen miehensä, oli hurskas, ja koska hän ei tahtonut saattaa häntä häpeään, aikoi hän salaisesti hyljätä hänet.

Eli sukulinja johdetaan juutalaisen tavan mukaan miehestä,
eli tässä tapauksessa Joosefista, mutta kun samalla kiistetään Joosefin
kanssakäyminen Marian kanssa jää koko litanjasta vähän kummallinen olo.
Se joka on laatinut tuon luettelon on nähnyt huomattavaa vaivaa johtaessaan
suvun Daavidiin asti, juutalaisuudessa ei tunneta arvonimien periytymistä
äidinpuoleista linjaa. Luukkaalla samankaltainen pätkä Jeesuksen syntyperästä:

Luk 1:27 neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria.
Luk 1:28 Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi."
Luk 1:29 Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa.
Luk 1:30 Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä.
Luk 1:31 Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus.
Luk 1:32 Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen,
Luk 1:33 ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman."

Kieltämättä tuosta saa sen kuvan että tarinoita on ollut kaksi
tai useampia joiden välillä evankeliumien kirjoittaja on tehnyt
valintaa. Toinen liittää Jeesuksen Marian miehen kautta Daavi-
diin, toinen antaa Jeesuksen syntymällä ylimaallisen selityksen
ja samalla kiistää polveutumisen Daavidista.

Neitseellinen syntymä tai jumalan syntyminen maalliseksi
ihmiseksi ei kuulunut juutalaisuuteen sen sijaan hellenistinen
kulttuuri sisälsi joitankin puolijumalallisia hahmoja, jotka
olivat syntyneet kuolemattomien (joita enkelit ovat) ja kuo-
levaisten kanssakäymisestä. Jos uskomme Gabrielin osal-
lisuuteen niin silloin suhde Joosefiin ja sitä kautta Daavidin
sukuhaaraan jää ilmaan.

Molemmat ovat aika erikoisia, sillä Jeesuksen suhde
Daavidin sukuhaaraan tulee useissa kohdin esiin, mutta kuitenkin
tuo sukupuu, joka on matteuksen kirjan alussa, on jonkun tekemä
joka ei ole tuntenut tuota juutalaisten tapaa tehdä sukupuita ja
sisältää monia kummallisuuksia.

Lisää aiheesta

|| pyyhekumi

0 Comments:

Lähetä kommentti

12/21/2004
Pedon luku, pätkä Johanneksen ilmestyksestä

Johanneksen ilmestys on varsin mielenkiintoinen kirja. Vajaassa kahdessatu-
hannessa vuodessa ei ole tapahtunut juuri mitään, joka ei olisi siihen kuvattu.
Lopun ajat ovat olleet (ja ovat) käsillä jo pitkään ja aina kun sille tarvitaan
vahvistusta on ilmestyskirja kaivettu esiin. Pop-kulttuuriinkin levinnyt
osuus on tuo kolmenumeroinen pedon luku, jonka laskemiseen ties mistä on
uhrattu valtavasti työvoimaa. Eli liitympä itsekin seuraan, eli Johanneksen
ilmestys. Teksti on kirjoitettu seurakunnille, jotka sijaitsivat nykyisen Turkin
länsiosissa noin vuoden sata paikkeilla, eli ennen kaanonin muodostumista,
aikana jolloin kristityt olivat vainottu, mutta kasvava vähemmistö rooman
mailleenkääntyvässä imperiumissa. Koko kirjeen tulkitseminen olisi turhan
vaivalloista, eikä edes kovin mielekästä ajan käyttöä, mutta poimin tämän
yhden kohdan, jotta ajatus siitä miten paljon selkeämmiltä raamatun tekstit
näyttäytyvät kun ne luetaan siinä historiallisessa kontekstissa, jossa ne on
kirjoitettu. Hiano bittiraamattu laittaa nuo viittaukset, tai mitä ovatkaan kan-
sainvälisellä kielellä, Johanneksen ilmestys kuitenkin:

Rev 13:9 Jos kenellä on korva, hän kuulkoon.
Rev 13:10 Jos kuka vankeuteen vie, niin hän itse vankeuteen joutuu; jos kuka miekalla tappaa, hänet pitää miekalla tapettaman. Tässä on pyhien kärsivällisyys ja usko.

Ensimmäinen jae voidaan tulkita viittaukseksi Jeesuksen sanoihin ja koros-
tukseksi tuleville sanoille. Toinen Jae on sen sijaan voidaan lukea varsin
ongelmallisesti tukemaan vanhaa yhteismitallisuuden periaatetta "hammas
hampaasta, silmä silmästä", mutta tekstillinen yhtenäisyys Jeremian
kirjeeseen on varsin ilmeinen, joka ehkä auttaa ymmärtämään tuota kohtaa:

Jer 15:1 Ja Herra sanoi minulle: "Vaikka Mooses ja Samuel seisoisivat minun edessäni, ei minun sieluni taipuisi tämän kansan puoleen. Aja heidät pois minun kasvojeni edestä, he menkööt!
Jer 15:2 Ja jos he kysyvät sinulta: 'Minne meidän on mentävä?' niin vastaa heille: Näin sanoo Herra: Joka ruton oma, se ruttoon, joka miekan, se miekkaan, joka nälän, se nälkään, joka vankeuden, se vankeuteen!
Jer 15:3 Ja minä asetan heille neljänkaltaiset käskijät, sanoo Herra: miekan surmaamaan, koirat raahaamaan, taivaan linnut ja maan eläimet syömään ja hävittämään.
Jer 15:4 Minä panen heidät kauhistukseksi kaikille valtakunnille maan päällä Manassen, Hiskian pojan, Juudan kuninkaan, tähden, kaiken tähden, mitä hän teki Jerusalemissa.

Kyseessä siis ei niinkään ole inhimillisestä väkivallasta, vaan siitä tekojen
tasauksesta, joka on tuleva kun Jumalan valtakunta vihdoin koittaa jolloin
vääräuskoiset tuhotaan ja kristityt saavat sen palkan joka heille uskollisuutensa
mukaan kuuluu.

Rev 13:11 Ja minä näin toisen pedon nousevan maasta, ja sillä oli kaksi sarvea niinkuin karitsan sarvet, ja se puhui niinkuin lohikäärme.
Rev 13:12 Ja se käyttää kaikkea ensimmäisen pedon valtaa sen nähden ja saattaa maan ja siinä asuvaiset kumartamaan ensimmäistä petoa, sitä, jonka kuolinhaava parani.

Eli toinen peto ei ole yhtä mahtava kuin ensimmäinen, sillä on vain
kaksi sarvea se vaikuttaa karitsalta, mutta on silti sisäiseti lohikäärme, peto
joka perii ensimmäisen pedon vallan ja ylistää edellistä petoa. "jonka kuolin-
haava parani" (Neron aikana tuo peto sai haavan, sen pääkaupunki paloi),
samoin viittaus maapiirin, tunnetun maailman hallintaan viittaa samaan
kohteeseen:

Rev 12:9 Ja suuri lohikäärme, se vanha käärme, jota perkeleeksi ja saatanaksi kutsutaan, koko maanpiirin villitsijä, heitettiin maan päälle, ja hänen enkelinsä heitettiin hänen kanssansa.

Sekä:

Rev 12:13 Ja kun lohikäärme näki olevansa heitetty maan päälle, ajoi hän takaa sitä vaimoa, joka oli poikalapsen synnyttänyt.
Rev 12:14 Mutta vaimolle annettiin sen suuren kotkan kaksi siipeä hänen lentääksensä erämaahan sille paikalleen, jossa häntä elätetään aika ja kaksi aikaa ja puoli aikaa poissa käärmeen näkyvistä.

Jota on hyvä verrata evankeliumien kertomukseen Mariasta:

Mat 2:13 Mutta kun he olivat menneet, niin katso, Herran enkeli ilmestyi Joosefille unessa ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja pakene Egyptiin, ja ole siellä siihen asti, kuin minä sinulle sanon; sillä Herodes on etsivä lasta surmatakseen hänet".
Mat 2:14 Niin hän nousi, otti yöllä lapsen ja hänen äitinsä ja lähti Egyptiin.
Mat 2:15 Ja hän oli siellä Herodeksen kuolemaan asti; että kävisi toteen, minkä Herra on puhunut profeetan kautta, joka sanoo: "Egyptistä minä kutsuin poikani".
Mat 2:16 Silloin Herodes, nähtyään, että tietäjät olivat hänet pettäneet, vihastui kovin ja lähetti tappamaan kaikki poikalapset Beetlehemistä ja koko sen ympäristöstä, kaksivuotiaat ja nuoremmat, sen mukaan kuin hän oli aikaa tietäjiltä tarkoin tiedustellut.
Mat 2:17 Silloin kävi toteen, mikä on puhuttu profeetta Jeremiaan kautta, joka sanoo:
Mat 2:18 "Ääni kuuluu Raamasta, itku ja iso parku; Raakel itkee lapsiansa eikä lohdutuksesta huoli, kun heitä ei enää ole".
Mat 2:19 Mutta kun Herodes oli kuollut, niin katso, Herran enkeli ilmestyi unessa Joosefille Egyptissä
Mat 2:20 ja sanoi: "Nouse, ota lapsi ja hänen äitinsä ja mene Israelin maahan, sillä ne ovat kuolleet, jotka väijyivät lapsen henkeä".

Eli:

poikalapsi - Jeesus.
Käärme/lohikäärme - rooma ja herodes tämän vallan edustajana juutalaisten maalla.

Lohikäärme viittaa siis rooman valtakuntaan (myös seitsemän kukkulaa)
Imperiumin keisarit olivat puolijumalallisia ihmisiä polyteistisessa roomassa ja
koko mahtavaa hallintoa kunnioitettiin sen jumaluuksien kautta, joille uhraa-
minen oli suuri eettinen kynnys kristityille. Roomalaisille se ettei joku uhrannut
keisarille ja rooman virallisille jumalille oli ennenkaikkea poliittinen loukkaus,
mielettömyys jota he eivät ymmärtäneet ja jota sen vuoksi halveksivat. Uhraa-
masta pidättäytyminen tulkittiin röyhkeydeksi ja taikauskoksi. Juutalaisten
"omituisuus" vielä sulatettiin, mutta kristityt näistä erottuvana uutena ryhmänä
saivat epäluulon ja vihan osakseen, heitä pidettiin niin ateisteina kuin taikaus-
koisina. Sillä vain taikausko voi selittää miksi niin vaatimattomasta teosta kuin
arkisen uhrilahjan täyttämisestä voisi seurata niin suuri onnettomuus.

Sama jumaluus säilyi myös kristillisen ajan lävitse, jolloin esim venäjällä, tsaa-
ri ja nähtiin venäjän kansan ja jumalan välisenä välittäjänä. Myös Bush ker-
too avoimesti uskovansa tulleensa Jumalan valitsemaksi ja että tämä Jumala
auttaa häntä hänen päätöksissään.

Rev 13:13 Ja se tekee suuria ihmeitä, niin että saa tulenkin taivaasta lankeamaan maahan ihmisten nähden.


Tuo oli aikaa, jolloin ihmeet eivät olleet harvinaisia, vaan niitä tapahtui
jatkuvasti eivätkä ne olleet samalla tavalla osoituksia jumalallisesta osallis-
tumisesta kuin intuitiivisesti nykyisin ajattelemme vaan osa arkipäivää, jota
kansoittivat jumalat ja pyhät miehet. Täten myös ihmeet, jotka ovat toisen
pedon tekemiä ovat ymmärrettäviä, sillä Markuksen evankeliumissa on osuus
joka auttaa ymmärtämään tämän:

Mar 13:21 Ja jos silloin joku sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus', tai: 'Katso, tuolla', niin älkää uskoko.
Mar 13:22 Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät tunnustekoja ja ihmeitä, eksyttääkseen, jos mahdollista, valitut.
Mar 13:23 Mutta olkaa te varuillanne. Minä olen edeltä sanonut teille kaikki.
Mar 13:24 Mutta niinä päivinä, sen ahdistuksen jälkeen, aurinko pimenee, eikä kuu anna valoansa,
Mar 13:25 ja tähdet putoilevat taivaalta, ja voimat, jotka taivaissa ovat, järkkyvät.
Mar 13:26 Ja silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvissä suurella voimalla ja kirkkaudella.
Mar 13:27 Ja silloin hän lähettää enkelinsä ja kokoaa valittunsa neljältä ilmalta, maan äärestä hamaan taivaan ääreen.

Eli näiden ihmeiden, joihin rooman valtakunta ja sen edustajat pystyvät
ei pidä antaa eksyttää, olivat ne sitten lähteneet sen teknisestä edistyksestä ja
laitteista vai suoraan muilta jumaluuksilta. Pedon kuva tulee ymmärretyksi
keisarikultin kautta, pedon, keisarin kuvan palvonta oli rooman virallinen
valtionuskonto
:

Rev 13:14 Ja se villitsee maan päällä asuvaiset niillä ihmeillä, joita sen sallittiin tehdä pedon nähden; se yllyttää maan päällä asuvaiset tekemään sen pedon kuvan, jossa oli miekanhaava ja joka virkosi.
Rev 13:15 Ja sille annettiin valta antaa pedon kuvalle henki, että pedon kuva puhuisikin ja saisi aikaan, että ketkä vain eivät kumartaneet pedon kuvaa, ne tapettaisiin.

"antaa pedon kuvalle henki", pneuma, hengitys eli henki. Roomalaisilla
oli tapana saada patsaansa puhumaan, käyttämällä putkea joka yhdis-
tettiin patsaaseen, jonka avulla patsas saatiin "puhumaan", tätä illuusiota ovat
varmasti myös kristitytkin todistaneet.

Rev 13:16 Ja se saa kaikki, pienet ja suuret, sekä rikkaat että köyhät, sekä vapaat että orjat, panemaan merkin oikeaan käteensä tai otsaansa

Tämä ehkä vaikeasti ymmärrettävä kohta jopa ilmestyskirjassa ja aiheuttanut
valtavasti hämmennystä, mutta yksi mahdollinen tulkinta on tämä, jos otetaan
huomioon se mitä aikaisemmin samassa kirjassa on sanottu eräästä juutalaisesta seurakunnasta:

Rev 3:7 Ja Filadelfian seurakunnan enkelille kirjoita: 'Näin sanoo Pyhä, Totinen, jolla on Daavidin avain, hän, joka avaa, eikä kukaan sulje, ja joka sulkee, eikä kukaan avaa:
Rev 3:8 Minä tiedän sinun tekosi. Katso, minä olen avannut sinun eteesi oven, eikä kukaan voi sitä sulkea; sillä tosin on sinun voimasi vähäinen, mutta sinä olet ottanut vaarin minun sanastani etkä ole minun nimeäni kieltänyt.
Rev 3:9 Katso, minä annan sinulle saatanan synagoogasta niitä, jotka sanovat olevansa juutalaisia, eivätkä ole, vaan valhettelevat; katso, minä olen saattava heidät siihen, että he tulevat ja kumartuvat sinun jalkojesi eteen ja ymmärtävät, että minä sinua rakastan.

Eli Filadelfian kirkko on hylännyt aidon uskon ja siirtynyt saatanan leiriin, jos siis
tuo merkkikin ymmärretään tässä juutalaisessa kontekstissa, löytyy juutalaisesta rituaalikäytännöstä aika lähelle tuota oleva käytäntö. Oikean käden sitominen ja
"päähine".


Rev 13:17 ettei kukaan muu voisi ostaa eikä myydä kuin se, jossa on merkki: pedon nimi tai sen nimen luku.

Toinen vaihtoehto löytyy tuon aikaisista kauppakilloista, joilla oli omat
jumaluutensa niinkuin monilla muillakin asioilla ja joille kunnian tekeminen
oli välttämätöntä, killan toimintaan osallistumisen kannalta. Varsinkin
yhdistettynä tähän ensimmäiseen, jossa "otsa" ja "oikea käsi" ovat
juutalaisen tavan mukaan ne ruumiinosat joilla jumalalle tehdään rukoillessa
kunniaa, tulee tuo kohta ymmärretyksi. Pakanallisella ajalla jolloin koko
elämä oli erilaisten jumaluuksien täyttämää ja jumaluuksien, joita juutalaiset
ja kristityt eivät kumartaneet ja jotka täten erosivat tuon ajan kulttuurista oli
ympärillä tapahtuva palvonta varmasti hämmentävää. Näistä rajoituksista
jotka kummatkin ryhmät olivat itselleen asettaneet seurasi myös rajoituksia
yhteiskunnallisessa asemassa ja epäjumalainpalvonta oli täten yksi niistä
teemoista jotka puhuttivat alkuseurakuntia. Myös jumalille uhrattu liha, joka
myytiin tämän jälkeen toreilla puhutti useissa kirjeissä alkuseurakuntaa.
Pieneen myönnytykseen oli tietenkin suuri kiusaus ja täten seurakunnan oli
keskusteltava näistä muista jumaluuksista ja niiden palvonnasta,
Johanneksen ilmestys pitää lukea tässä kontekstissa jossa se on myös kirjoi-
tettu, jotta sen sanoma tulisi ymmärretyksi. Epäjumalien palvonta uhkasi
kristittyä identiteettiä ja se nähtiin pahuutena, pedon palvontana, pedon joka
uhkasi varsin konkreettisesti monen kristityn olemassaoloa.

Samat lukuisat epäjumalat ja niiden palvonta olivat ongelma myös juutalaisille
ennen kristittyjä Ezekielin kirjasta:

Eze 8:13 'Ei Herra meitä näe; Herra on hyljännyt tämän maan'." Ja hän sanoi minulle: "Sinä saat nähdä vieläkin suurempia kauhistuksia, joita he tekevät".
Eze 8:14 Ja hän vei minut Herran huoneen portin ovelle, joka on pohjoista kohden, ja katso: siellä istui naisia itkemässä Tammusta.
Eze 8:15 Ja hän sanoi minulle: "Näetkö, ihmislapsi? Vieläkin sinä saat nähdä kauhistuksia, vielä suurempia kuin nämä."
Eze 8:16 Ja hän vei minut Herran huoneen sisemmälle esipihalle, ja katso: Herran temppelin ovella, eteisen ja alttarin välillä, oli noin kaksikymmentä viisi miestä. Heillä oli selät Herran temppeliin päin ja kasvot itään päin, ja päin itää he kumarsivat aurinkoa.
Eze 8:17 Ja hän sanoi minulle: "Näitkö, ihmislapsi? Eikö ole Juudan heimolle kylliksi, että he tekevät kauhistuksia, joita täällä on tehty, koska he täyttävät maan väkivallalla ja niin aina uudelleen vihoittavat minut? Katso, kuinka he vievät viiniköynnöksen lehvää nenänsä eteen!
Eze 8:18 Mutta minäkin teen, minkä teen, vihassani: en sääli enkä armahda; ja vaikka he huutavat minun korviini suurella äänellä, minä en heitä kuule."
Eze 9:1 Sitten hän huusi suurella äänellä minun korviini ja sanoi: "Tulkaa, kaupungin rankaisijat, ja kullakin olkoon tuhoaseensa kädessään!"
Eze 9:2 Ja katso, kuusi miestä tuli Yläportilta päin, joka on pohjoista kohden, ja kullakin oli kädessä hävitysaseensa. Mutta yksi mies oli heidän keskellään, puettu pellavavaatteisiin ja vyöllänsä kirjoitusneuvot. Ja he tulivat ja asettuivat seisomaan vaskialttarin ääreen.
Eze 9:3 Mutta Israelin Jumalan kirkkaus oli kohonnut yläpuolelta kerubin, jonka yllä se oli ollut, huoneen kynnykselle ja huusi pellavavaatteisiin puetulle miehelle, jolla oli kirjoitusneuvot vyöllänsä;
Eze 9:4 ja Herra sanoi hänelle: "Kierrä kaupungin, Jerusalemin, läpi ja tee merkki niitten miesten otsiin, jotka huokaavat ja valittavat kaikkia kauhistuksia, mitä sen keskuudessa tehdään".
Eze 9:5 Ja niille toisille hän sanoi minun kuulteni: "Kiertäkää kaupungin läpi hänen jäljessään ja surmatkaa. Älkää säälikö, älkää armahtako,
Eze 9:6 tappakaa tyyten vanhukset, nuorukaiset, neitsyet, lapset ja vaimot, mutta älkää koskeko keneenkään, jolla on otsassaan merkki; ja alottakaa minun pyhäköstäni." Niin he alottivat niistä miehistä, vanhimmista, jotka olivat temppelin edessä.
Eze 9:7 Ja hän sanoi heille: "Saastuttakaa temppeli ja täyttäkää esipihat surmatuilla. Menkää!" Niin he menivät ja surmasivat kaupungissa.

Eli tässä on kyseessä jumalan merkistä, Israelin jumalan merkistä, jonka
palvelijat säästetään epäjumalien palvelijoiden tuhoutuessa. Samalla tavalla
kadotus ja jumalan viha koskee niitä jotka nyt ottavat väärän jumalan merkin
otsaansa.

Rev 13:18 Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se laskekoon pedon luvun; sillä se on ihmisen luku. Ja sen luku on kuusisataa kuusikymmentä kuusi.

Juutalaisen numerologian mukaan ihmisen luku on kuusi, sillä
kuudentena päivänä ihminen luotiin. Hebreassa kaikilla kirjoi-
tusmerkeillä on myös numeromerkitys, ilmestyskirja ei kuitenkaan
ole kirjoitettu tällä kielellä vaan kreikaksi. Numero on jossain
vaiheessa vaihtunut sillä Egyptistä löydetyn vanhimman ilmestyksen
versiossa on numero 616, joka viittaa suoraan rooman keisariin, joka
oli yksi voimakkaimpia patsaskultin vaatijoita, joka onnistui loukkaa-
maan juutalaisten uskonnollisia tunteita:



40 CE: Caligula announced his self-deification, building temples and
erecting statues, even in Rome, to his glorified self. He even ordered
that a statue of himself should be placed in the Temple of Jerusalem
and the Jews be forced to worship him (the procurator wisely
postponed executing this order, and it had not yet been carried out
when Caligula was assassinated).

Se miksi luku on vaihtunut toiseen, jonka on täytynyt olla jossain
määrin ymmärrettävä myöskopioijille voidaan arvailla. Seitsemän on
juutalaisten täydellinen luku ja joka toistuu Johanneksenkin ilmestyksessä
monituisia kertoja. Yhden arvon suurempi on kreikkalainen lukuarvo
"Jesus" nimelle, eli 888 jonka vastakohta on siis yhden luvun
pienempi eli 666.

No tässä yksi lukutapa, varmasti sisältää paljon epätarkkuuksia
eikä ole mikään lopullinen ja lopulta vain yksi mahdollinen, mutta
kuitenkin siitä luopuminen etteikö tekstissä olisi jokin kirjoittajan intentio,
joka on ollut ymmärrettävissä myös kirjeen ensimmäisille käyttäjille ei
tunnu mielekkäältä. Alkukristillisissä seurakunnissa ei ollut paljon lukutai-
toisia jäseniä, kun ei tuon ajan maailmassa muutenkaan. Pyhiä tekstejä
luettiin yhdessä ääneen seurakunnan tilaisuuksissa. Yksin hiljaa lukeminen
on kuitenkin varsin nuori ilmiö ja siihen suhtauduttiin hyvin epäluuloisesti
vielä uuden ajan alussa. Tässä rituaalisessa käytännössä on tekstillä oltava
ollut jokin ilmeinen merkitys jonka kuulijat osasivat asettaa omaan elämäänsä,
täysin symbolinen ja arkielämästä vieraat aiheet eivät yksinkertaisesti
olisi olleet mielekkäitä. Näitä merkityksiä on äärimmäisen vaikea tavoittaa
enää satojen vuosien päästä, mutta yhdistettynä historialliseen kontekstiin
voidaan joitakin kantoja perustella ja nähdä tekstin sanoma osana sen
kulttuurillista kontekstia.

|| pyyhekumi

0 Comments:

Lähetä kommentti

12/21/2004